Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pikkulikasta asti toivoin omaa koiraa. Vuonna 1974 toiveeni vihdoin toteutui kun perheeseemme muutti saksanpaimenkoiranarttu Tuira eli Tuikku. Tuikku oli minulle hyvin rakas, vaikka ei ollutkaan seuranamme kuin puoli vuotta. Perheen tilanteen muuttuessa, Tuikku myytiin vain 8kk:n ikäisenä. Uudessa kodissaan Tuikku sai tarvitsemaansa koulutusta ja teki myös kahdet pennut. Kävimme katsomassa ensimmäisiä pentuja ja muutenkin pistäydyimme uudessa kodissa aina silloin tällöin.

Seuraavana vuonna meille sitten tuli vähän niin kuin vahingossa, äidin tuttavien sukulaisilta, sekarotuinen urospentu Vinku. Vinkun emä oli sekarotuinen karhukoira ja isä ihan puhdas ajokoira. Vinku oli kova karkailemaan ja äitini päätöksellä, jouduin luopumaan koirastani aivan liian varhain.

Parin vuoden pehmityksen jälkeen sain viimein luvan uuteen koiraan. Siispä vuonna 1978 meille muutti Walesinspringerspanieliuros Jantzig eli Jimi. Simpan kanssa kokeilimme kaikenlaista tokosta mejään. Kävimme myös näyttelyissä, sekä suoritimme spanielien taipumuskokeen. Jimi oli mitään pelkäämätön, iloinen ja ystävällinen, erittäin hyvän hermorakenteen ja kohtuullisen kovuuden omaava uros, joka antoi lähestulkoon kaikki virheeni anteeksi. Jimin elämä päättyi 8-vuotiaana imusolmukesyövän vuoksi.

Appenzellinpaimenkoira oli ollut suuri haaveeni jo 11-vuotiaasta asti ja viimein vuonna 1989 ensimmäinen appenzellini Manta syntyi. Siitä lähtien onkin omistuksessani ollut aina vähintään yksi koira, eikä minulla ole pienintäkään aikomusta enää kokeilla koiratonta elämää.


©2018 Whistles - suntuubi.com